uskalsin!

Tänään piti olla kova 20 pakkanen ja tuulla, mutta ei sitten ollutkaan? Verrattuna eiliseen oli jopa lämpimämpi kun ei tuullut. Tarkoituksena oli eka käydä vähän kävelemässä ilman satulaa, mutta sään salliessa mentiinkin kentälle. Päästiin taas kentällä menemään rauhassa kun muut olivat ilmeisesti jo käyneet. Lähtö vähän venyi kun Tomin perheen autossa oli jotain vikaa ja se savutti ja jotain? Alkoi tulla jo nopeesti pimeetä, joten kuvat otettu melkein heti kun mentiin kentälle. Ja eipä pakkasessa mun ikivanhan järkkärin kulutettu akkukaan kauheesti kestänyt :( No alla teille pari kuvaa!





Istun etukenossa, liian lyhyet jalustimet, jalat liian takana, katse ties missä ja kädet seilailee... Tiedän, etten ole mikään huippuratsastaja ja tarvitsisin todellakin valmentajaa. Mietin pitkään, että kehtaanko edes näitä kuvia laittaa, mutta toisaalta miksi sitä häpeilemään omaa tasoaan. Peksulla on ainakin asiat hyvin ja molemmat nautitaan tuosta "säheltämisestä" ja mulla ei ole ongelmia pärjätä Peksun kanssa. Muutaman valmennuksen jälkeen asiat olisivat varmasti paremmin ja ehkä nyt sitten olisi korkea aika hankkia se valmentaja. Edellisellä tallilla oli niin huono ja pieni kenttä, että en edes viittinyt pyytää valmentajaa. Kentällä pystyi mennä uralla ja tekemään pääty-ympyrät, vaikka se oli uusittu + 3kk oltiin ilman kenttää ja peksu on ollut 2kk lomalla. Nyt ajattelin pyytää iskältä vähän rahaa, vaikka sen 15e kuussa. Pääsisi sitten joka toinen viikko valmennukseen jos itse maksaisi toisen. Äiti maksaa kaikki hepan kulut tällä hetkellä ja lukio (kirjotukset keväällä) vie niin paljon aikaa etten ehdi töihin.



Mutta ihmettelitte varmaan otsikkoa? Nooh, uskaltauduin hyppäämään Peksulla! :) Tomihan puoliksi pakotti, ja heti alkukäynneistä lähtien hoki "ota vauhtia ja hyppää toi este". Sanoin, että jos menee muuten hyvin, niin voin hypätä pikkuesteen. Koeratsastuksessa hyppäsin pari kertaa pienen ristikon ja serkku kokeili sitten isommat. En ole ikinä ollut innokas hyppäämään ja suoraan sanottuna mua pelottaa vaikka olisi kuinka helppo heppa alla. Kuitenkin hypättiin tuo minimaalinen este (kuvassa oikella "hepanpää" este punavalkoisin puomein) parikertaa ja vielä koulusatulalla! Ensimmäinen hyppy oli melkoinen loikka ja Peksu ponnisti tooosi kaukaa. Kyydissä pysymistä vaikeutti koulusatula, mutta alas en tullut. Toinen kerta meni jo paremmin :) Olin varma, että pukit lentäisivät ja heppa kiikuttaisi mua ympäri kenttää, mutta eipä käynyt niin :D Saan olla ylpeä itsestäni ja myös Peksusta! :))

Kuvia ei ole, mikä harmittaa muakin todella paljon!! Ensi kerralla sitten, ja toivotaan, että akku kestää! :)


Ensi viikolla luvassa muutakin kuin heppapostauksia! Tomia ei kiinnosta pakkasilla lähteä kuvaamaan, joten nyt siis kaikkea muuta ;)